Vältä ruuhkahuippuja!

Entä jos lounaallakaan ei saisi käydä lounaan aikaan? Toimistomme sijaitsee lähellä Bulevardilla sijaitsevaa Tony's Deliä, joka on kuuluisa nopeista lounaistaan. Allekirjoitan väitteen, sillä en ole kertaakaan ehtinyt syödä alkusalaatia loppuun ennen kuin annos saapuu pöytään.

Nyt Tony's on kuitenkin hyödyntänyt hyvät puolensa entistäkin laajemmin ja laatinut ruokalistaansa graafin, jossa kuvataan ravintolan ruuhkahuiput. Jos haluat siis tulla syömään ilman hoppua saavu ennen kahtatoista - da-a. Klo 12:30 0n kuulemma kovin ruuhka. Loogista eikö totta? Mitäköhän tapahtuisi, jos tilaisi tarjoilijata pitkän ja kostean lounaan?

Svensson ja Lampinen

Entä jos tilli on ruotsiksi dill ja sipuli olisi sibyyl? Vietimme viime viikonlopun risteillen työporukan kanssa Tukholmaan. Rakkaan naapurikansamme kieli väritti reissumme kulkua ja tarjosi jatkuvasti uusia käänteitä. Jaan tässä nyt niistä muutaman, jotka jäävät elämään pitkäksi aikaa annettujen lempinimien muodossa.

Reissuseurassamme mukana olivat Vilma ja Roope, joiden lanseeraamana sipuli oli saanut Ruotsissa aivan uuden nimen. Vilma oli uskotellut Roopelle, että sipuli on ruotsiksi sibyyl ja Roope oli elänyt tässä uskossa pitkän aikaa. Hän oli jopa joutunut väittelyyn, jossa oli puollustanut sibyylin oikeutettua olemaassaoloa. Onhan tämä tietysti ihan loogista jos valkosipuli on ruotsiksi vitlök ja ruohosipuli gräslök, niin sipulin täytyy olla sitten sibyyl. Roopen ruotsinkielen taito ei ole ihan ällän luokkaa, joten tästä eteenpäin hän nauttikoon kansainvälisestä lempinimestään Ridge Svennssonista. Ridge Svensson oli kuitenkin trendikkään tukholmalaismyyjättären mielestä niin kuuma pakkaus, että hän sai treffipyynnön puhelinnumerotiedustelun muodossa. Tämä osoittaa sen, että helsinkiläinen ei aina olekaan moskovalainen Tukholmassa.

Toinen hauska insidentti oli suomenruotsalainen työkaverimme Mathias, joka puhui meistä eniten englantia Tukholmassa ollessamme. Onhan se tietysti hieman kummaa, että hän ei pärjännyt naapurimaassa omalla äidinkielellään. Niinpä me ristimme hänet leikkisästi Lampisen Masaksi - supisuomalaiseksi makkaaraa ja olutta rakastavaksi mieheksi, joka ei puhu sanaakaan ruotsia. Hän kärsiköön lempinimestään vielä useamman kuukauden ajan.. Lampisen Masa ei kyllä saanut Tukholmassa treffipyyntöä, ehkä juuri hän oli liian suomalainen ruotsalaisnaisten makuun.

Julkkisbileet

Entä jos Susan Kuronen olisi jättänyt muutaman lasin juomatta eilisissä Seiskan bileissä? Työni mainos- ja media-alalla on siitä hauska, että pääsee taviksena mukaan aina valtakunnan kuumimpiin seurapiiribileisiin. Ilmainen alkoholi on koko illan näppien ulottuvilla, ruoka maistuu hyvälle ja ennen kaikkea seura on todella monipuolista. Työkaverit tosin mukavinta seuraa.

Eilen järjestettiin bileistä kuuluisimmat - Seiskan vuotuiset kekkerit, jotka tänä vuonna oli Allerin 15-v kekkerit. Käytännössä juhlimme Oho!a, Seiskaa ja Katsoa kaikkia yhdellä kerralla. Paikalla Suomen oli kuumin kerma, mutta koska tilaa oli, niin mukaan oli kutsuttu kaikki yöchattijuontajista alkaen.. Nämä on kummia tapahtumia, mutta aina joku jaksaa säväyttää. Muutama vuosi sitten turhin julkkis ex-Frau Fingerroos meni naimisiin ko. bileissa, mutta tänä vuonna parasta antia tarjoili Susan Kuronen. Susan oli ottanut myös muutaman lasillisen illan aikana ja jatkoilla Luxissa meno oli hieman hapuilevaa. Olispa ollut Tatti-Matti vierellä vonkaamassa, niin Susanin ei olisi tarvinnut hoiperrella ihan yksin..

Topps Juicy Drop POP

Entä jos tuotekehitykseen suunnatut varat käytettäisiin oikeasti hyvien tuotteiden kehittämiseen? Lauantaina oli taas edessä karkkipäivä ja seisoin hyllyn edessä hieman huuruisessa olotilassa eilisen Bakers illan jälkeen. Päätin kuitenkin ostaa vain jotain pientä, sillä olinhan kaatanut edellisenä iltana tuhat kilokaloria kurkustani alas. Tuumin karkkihyllyn edessä muutaman sekunnin ja siinähän se oli naurettavin tikkari-innovaatio ever - mansikanmakuinen Topps Juicy Drop POP sour.

Tikkarin ideana on, että sen yläpuolella olevasta säiliöstä keltaisen korkin takaa pystyy kaatamaan kirpeänmakuista limaista nestettä tikkarin muovattuun koloon. Kun tikkarin vie suuhun, nesteen tulisi nostaa imeskelykokemus infernaaliselle tasolle. Kerrassaan päätön tuote, jossa ei ole mitään järkeä..

Tikkaripuolella tuotekehitys on muutenkin lähtenyt ihan lapasesta. On mitä kummempaa vekotetta - sekoitinta, pussia, pilliä.. Toisaalta kuitenkin tämä thaimaassa valmistettu Topps Juicy Drop POP vie voiton kaikista.

Bakers on vaarallinen paikka

Entä jos skumppaa ei saisi myydä eurolla? Minut tutustutettiin toissaviikolla Bakersiin, tuohon mystiseen baariin mannerheimintiellä, joka vie aina jalat alta. Viime viikolla kiskaisin skumppia kahdeksan ja ilta johti railakkaimpaan perjantaihin ever. Lauantai menikin hieman huuruisemmissa tunnelmissa.

Luulisi kerrasta oppivan, mutta ei. Löysin itseni taas eilen Bakersista, kun olin menossa työkaverini kanssa yhdelle. Yksi muuttui kahdeksi, kaksi neljäksi ja lopulta neljä kahdeksaksi sekä yöllä kahdelta nautituksi riisikebabiksi. Hohhoijaa, taas on mukavan rento lauantai edessä..

Keitetyt perunat

Entä jos perunaa pitäisi syödä aina vain keitettynä? Kuulun siihen koulukuntaan joka inhoaa keitettyjä talviperunoita. En tiedä mitään etovampaa, kun ennen keittämistä kuorittu peruna, jonka päällä on kuminen kuori. Tällaisen perunan kun työntää suuhunsa, niin ruokahalu menee välittömästi ja on melkein pyydettävä lupaa käydä naistenhuoneessa, että voisi sylkäistä sen ulos suustaan. Hyi, yäk: minä inhoan sinua keitetty peruna.

Eilen oli aikaa miettiä perunan syvintä olemusta ja jostain syystä se on mietityttänyt minua tänään koko päivän. Perunaa voi laittaa monella herkullisella tavalla ja niihin lukeutuvat muun muassa perunamuussi, uuniperunat, perunarösti , ranskalaiset perunat, perunakroketit ja perunavuoka. Kesän ensimmäiset uudet perunat ovat suurinta herkkuani - pieni oivariininokare päälle ja kesä on sillä kohtaa virallisesti alkanut.

Pohdin vain sitä, että miksi samasta raaka-aineesta saa valmistettuja sekä inhokkiruokaani että toisaalta herkkuruokaani? Peruna on herkkujatkumoni kummassakin päätepisteessä, tosin eri olomuodossa. Eipä muuta tänään.

Mitä kuuluu isoäiti?

Entä jos ottaisi tavaksi soittaa isovanhemmille joka viikko? Mummoni, Fammuni ja Faffani ovat kaikki iältään 80-vuoden kummallakin puolella. Pienenä he olivat aktiivisesti mukana perheemme elämässä, mutta mitä vanhemmaksi he ovat tulleet, sitä vähemmän olemme tehneet asioita yhdessä. Tänään soitin heille kaikille kysyäkseni kuulumisia.

Aina silloin tällöin minua vaivaa paha omatunto siitä, että en ole soittanut tai käynyt kylässä pitkään aikaan. Toisaalta kun vihdoin aktivoidun niin en saa suunvuoroa, koska aina heillä on enemmän sanottavaa omista kolotuksistaan tai mitä milloinkin naapurin Martta on tehnyt. Itse tunnistan omien isovanhempieni vanhenemisen juuri tästä; mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä vähemmän heitä kiinnostavat muiden ihmisten asiat. Luulsi, että siinä vaiheessa kun aktiiviset eläkevuodet on kulutettu, niin olisi aikaa ja halua kuulla mitä lapsenlapsille kuuluu.

Kuulin taannoin mitä mielenkiintoisemman analyysin. Lapsena opimme niin paljon uutta, että joka yö tarvitsemme pitkät unet. Vanhetessa nämä yöunet lyhenevät juuri siksi, että emme opi enää uutta ja näin ollen emme tarvitse prosessointiaikaa yhtä lailla. Vanheneminen on muutenkin merkillinen juttu ja sitä ei ole ilo katsella. Itse asiassa ajatus isovanhempieni vanhenemisesta ahdistaa aika lailla. He ovat olleet täällä koko elämäni ajan ja ajatus muunlaisesta maailmasta ei mahdu vielä pääkoppaani. Tiedän, että se on kuitenkin pian edessä ja aion valmistautua siihen olemalla aktiivisempi.

Aamujumppa

Entä jos saisi kaikki illat köllötellä kotosalla? Ratkaisu tähän on aamujumppa. Viime toukokussa bikinikelien lähestyessä villiinnyin aamujumpista ja kävin Centrum Motivuksessa useita kertoja viikossa. Kesäloman jälkeen aamujumppailu jäi, mutta nyt olen aloittanut sen uudelleen: maanantaisin pumppi ja tiistaisin sekä torstaisin spinning aina kukonlaulun aikaan klo 7:00.

Aamujumpan hienoin puoli on se, että keho polttaa nopeammin rasvaa heti heräämisen jälkeen. Tässä tapauksessa voi unohtaa puheet siitä, että rasvan poltto alkaa vasta 30 minsan jälkeen, sillä aamuisin se alkaa käytännössä lähes heti. Hiilihydraativarastot ovat niin alhaisella tasolla, että ne kuluvat loppuun nopeasti ja sen jälkeen alkaa aktiivinen rasvan poltto. Aamujumppa on siis kaiken lisäksi tehokkaampaa!

Jumpan jälkeen ainoa huono puoli on se, että saa jonottaa suihkuun ja hiustenkuivaajaan, mutta nämä unhotuvat hetkessä tehokkaan treenin tuoman euforian myötä. Ah, sitä ihanuuden tunnetta, kun tietää että päivän treeni on jo tehty ja on koko päivä aikaa tehdä kaikkea kivaa. Illalla voi kellahtaa sohvalle ilman tunnontuskia ja uppoutua television pyörteisiin tai vaihtoehtoisesti jäädä ylitöihin..

Joka tapauksessa aamujumpat ovat ihan toppen. Jos vaan jaksaa kammeta itsensä ylös sängystä ja kävellä salille, niin luvassa on hyvää oloa koko päivälle.

Kaikki irti kesästä

Entä jos kesää voisi viettää suunnitelmitta? Taas se alkaa: työläisen huoli kesäloman tehokkaasta käytöstä. Kesäloma alkaa pikku hiljaa häämöttää, sillä töissä tehdään jo alustavia toiveita siitä, milloin kesälomansa haluaisi viettää. Itse en pysty olemaan suunnittelematta kesälömani agendaa, sillä en jaksa viettää viittä vikkoa kesämökillä. Mutta mitä sitten oikein tekisi, jotta lomasta saisi kaiken irti?

Yksi vaihtoehto on varata matka hyvissä ajoin. Tähän kategoriaan voidaan lukea kuuluvaksi erikoisemmat seuramatkat sekä itse suunnitellut monimutkaiset lomareissut. Viime vuonna toteutimme matkan akselilla Helsinki-Barcelona-Oslo-Bergen-Trondheim-Helsinki, joten tämä on jo kerran kokeiltu ja hyväksi havaittu.

Toinen vaihtoehto on suunnitella autoloma kotimaassa ja vierailla matkalla kaikkien sukulaisten ja tuttavien luona. Tämä voi kuitenkin tulla kalliiksi ja tylsäksi, jos ei suunnittele reittiänsä kunnolla. Itseäni kiinnostaisi koluta Savon maita sekä vaellella Lapissa, mutta kuka sitä nyt haluaisi viettää lomaansa hyttysten ympäröimänä?

Kolmas ja arveluttavin vaihtoehto on ottaa äkkilähtö. Sama kuin ostaisi sikaa säkissä, sillä kunnon äkkilähdössähän ei saa tietoonsa edes tulevaa hotelliaan. Matkakohteen saa toki valita, mutta loman koittaessa jäljellä on enää Turkkiin tai Kyprokselle suuntautuvia B-luokan kohteita. Kesäloma on kuitenkin vuoden kallisarvoisinta aikaa, joten uskaltaako silloin pelata uhkapeliä oman viihtyvyytensä kustannuksella? En ole ainakaan aiemmin uskaltanut.

Neljäs vaihtoehto on elää suunnitelmitta, mutta siihen minä en pysty. Tämä voi kuullostaa hassulta, mutta kesäloma ilman suunnitelmia saa minut ahdistumaan ja sitähän me emme halua. Nyt on kuitenkin tehtävä päätöksiä suuntaan tai toiseen, mutta eiköhän me jotain kesälle keksitä.

Kiire on pahin vihollinen

Entä jos ei olisi koskaan kiire? Inhoan sitä, kun on töiden jälkeen sovittu tapaaminen ja töissä työt jäävät kesken, koska pitää lähteä. Päivän aikana yrittää pusertaa parhaansa, että saa kaikki hommat tehtyä, mutta aina jotain kuitenkin jää tekemättä taistellessa aikaa vastaan. Jos ei muuta niin ainakin tuntikirjanpito. Tällä viikolla on ollut lähes joka päivä tämä ongelma..

Maanantaina Turussa asuva äitini tuli kylään ja tottakai hänet piti tavata klo 17:00. Töissä silmukka alkoi kiristyä kaulan ympärillä kolmen jälkeen, koska olin luvannut mennä Vilman kanssa jumppaan ennen kuin tapaan äitini. Tiistaina oli rakennekynsien huolto ja eihän sieltä sovi myöhästyä. Ilokseni mulle oli buukattu tapaaminen aivan toisella puolella kaupunkia, joka loppui vartin ennen kuin piti rynnätä kaunistettavaksi lauttasaareen. Keskiviikkona oli duuni-illanvietto, joka alkoi jo kolmelta leppoisissa tunnelmissa. Kännykkään puski jatkuvasti meilejä: ehditkö sitä, ehditkö tätä ja lenkki oli kaulan ympärillä aikaisempia päiviä tiukemmalla.

Torstai aamu oli shokki, koska Finnmatkojen joulun -07 matkat tulivat myyntiin.. Istahdimme koneen äärelle 6:45 varataksemme heti palvelun auetessa klo 7:00 itsellemme ja ystävillemme matkan Koh Samuille. No, tukkoonhan se meni ja itku tuli. Onneksi kaveripariskuntamme soitti Finnmatkojen puhelinpalveluun ja sai jotenkin kumman kautta hankittua meille matkan - ei tosin ihan siihen ajankohtaan kuin olimme ajatelleet. Tästä matkashokista toipuminen kesti torstaina koko päivän. Perjantain piti olla iisi, mutta kesken kaiken keksimme mennä viettämään iltaa työkavereiden kanssa. No taashan kaikki jäi sitten levälleen pöydälle odottamaan maanantaita.

Onneksi on viikonloppu ja mulla taas vaihteeksi semidarra eilisestä raikkuloinnista palkintona. Pääsin sentään jumppaan asti aamulla, jotta ei mennyt tämä viikonloppu ihan yhtä hukkaan kun edellinen..