Tänään juhlitaan taas! Jee?

Entä jos joka yö saisi nukkua rauhassa 10 tunnin yöunet? Koko viikko on taas painettu töitä satanen linssissä. On juostu palaverista toiseen, istuttu taksissa kymmeniä kertoja, presentoitu hiki hatussa, kuunneltu muiden presentaatioita, tehty hallinnollisia hommia, istuttu iltaa työkavereiden kanssa, ajettu sankassa lumipyryssä asiakkaan tilaisuuteen.. Kiire on ollut todella kova ja luulisi, että tällaisen viikon jälkeen kellahtaisi sänkyyn nukkumaan koko viikonlopuksi.

Joskus minusta tuntuu siltä, että leikin jaksamiseni kanssa tulella keksiessäni aina viikonlopuksi jotain tekemistä. En muista milloin olisi ollut viikonloppu, jolloin olisin ollut autuaan tietämätön perjantaina siitä mitä on edessä. Toissaviikonloppuna olin jumppaleirillä, viime viikolla kaverin kolmekymppisiä juhlittiin aamuun asti ja tälle viikonlopulle on buukattu kahdet kekkerit sekä sunnuntailounas. Koskakohan elimistöni sanoo sopimuksensa irti ja ilmoittaa, että viikonloput on vain rauhoittumista varten? Kuinka vanhaksi mahdan jaksaa tätä?

Elämäni ei olisi kuitenkaan yhtä sosiaalisesti rikasta jos vain nyhjöttäisin kotona poikaystäväni kanssa katsoen lauantaisin aravaa luontoa. Tähän elämänvaiheeseen kuuluu työn ja vapaa-ajan riittävyyden kanssa tasapainoilu sekä univelasta valittaminen. Töissä painetaan menemään niin kovaa, kuin vain on mahdollista, mutta vapaa-ajalla ei ole huolta huomisesta.

Vanhentumisen merkkejä on kuitenkin havaittavissa ja nämä estävät ennen kaikkea juhlimista. Parhaimmillaan sitä jaksoi hillua bileistä toiseen usean päivän ajan, mutta nyt yhdestä juhlimiskerrasta palkaksi saatua krapulaa saa potea useamman päivän.. Ajattelen aina ottavani iisisti, mutta jostain syystä homma lähtee aina lapasesta, kun on vain oikeata seuraa. Tälle illalle on tiedossa vanha tuttu resepti: lupaan ottaa iisisti, vaikka olemme saaneet kutsun juhlistamaan kaverini ylennystä ja nauttimaan uudesta vuodesta jääneitä punaviinejä. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee. Ahdistaa huominen olotila jo valmiiksi.