Kun aika ei riitä

Entä jos emme koskaan ehtisi tehdä yhtään mitään? Siltä minusta on tuntunut viime kuukaudet kuten varmasti voitte huomata.

Maalis-huhtikuussa olin lähes kuukauden lomalla. Ensin reilun viikon Thaimaassa aurinngossa ja viikon töissä oltuani pakenin Ylläkselle puoleksitoistaviikkoa hiihtelemään. Siitä alkoi syvä masennus - lomaltapaluumasennus joka on syy koko kevään kierteeseen. Ensimmäisinä viikkoina palattuani töihin, olin itkun partaalla. En olisi jaksanut tehdä mitään muuta kuin pari kolme asiaa päivässä, vaikka työlistalla todo-listaus näytti 50 kohtaa tehtäväksi päivittäin. Lomaltapaluumasennus on maailman kieroin olotila, sillä vielä päivää ennen töihin paluuta eilämä on yhtä aurinkoa, mutta seuraavana päivänä vajoaa helposti pohjalle, koska ei jaksa tehdä juurikaan yhtään mitään.

Lomaltapaluumasennuksesta toivuttuani olenkin joutunut työkiireissä tekemään yli-inhimillisiä töitä, sillä tuntuu ettei päivän tunnit riitä työn ja seuraelämän tasapainottamiseen. Itse olen sitä mieltä, että työllä ja elämällä täytyy olla tasapaino - joskin vaaka on eri viikkoina kallellaan suuntaan tai toiseen: joskus painetaan työviikkoja ja joskus elämäviikkoja. Koskaan työ ja elämä ei voi olla saman viikon aikana tasapainossa, mutta se tekeekin työstä itse asiassa aika hauskaa ja elämästä vielä hauskempaa.

Kesä on edessä. Kaksi ja puoli viikkoa aikaa elämäni ensimmäiseen Cannes Lions mainosfestivaaliin, jonne suuntaamme Roopen kanssa kohtapuolin. Neljä ja puoli viikkoa aikaa kesälomaan - sitten elämä voittaa taas.

Kiitos ja anteeksi.

Hattu on sun - beibi

Entä jos arabia onkin ruotsia? Tässä oiva näyte siitä, että se voi olla mahdollista "Hatten är din". Lopputulemana siis arabiankielinen biisi ruotsinnettuna ja taustalle on laadittu muutamalla kruunulla erittäin laadukas musavideo. Katso ja nauti..

Hupiranneke

Entä jos yökerhoihin pääsisi sisään hupirannekkeella? Nyt se on mahdollista. Olin bilettämässä pitkästä aikaa Turussa ja siellähän ei ole paljon baareja mistä valita. Kaikki käyvät jostain syystä ikivanhassa Hamburger Börsissä eli tuttavallisemmin vain Börssissä ja sinnekin me suuntasimme seurueemme kanssa.

Jono oli jo muodostunut saapuessamme pelipaikalle, mutta eipä onneksi tarvinnut odottaa kauaa. Päästessämme lippuluukulle olin kuolla naurusta, sillä 5 euron pääsymaksun maksettuani ranteeseeni kiinnitettiin kullanhohtoinen ranneke, joka toimi koko illan pääsylippuna. Ja mikä parasta - jos olisin bilettänyt jo perjantaina, niin olisin voinut ostaa kahden päivän hupirannekkeen ja päästä sillä sisään myös lauantaina. Haaa-haaa-haaa-haaa.

Onneksi nyt on saatu aikaiseksi aikuisten huvipuisto, jossa voi viihdyttä itseänsä ostamalla äss-etukortilla pullon skumppaa kymmenellä eurolla. Kieppuva vuoristoratamainen fiilis aikaansaadaan juomalla paljon edullisia juomia mahdollisimman lyhyessä ajassa ja/tai kaatumalla vessaan mennessä jyrkissä kierreportaissa. Hupikompleksissa on kolme erilaista baaritilaa, joten jokainen löytää itsellensä jotakin. Hupirannekeesta riittää hauskaa myös sunnuntaina, sillä kaikki helsinkiin suuntaavat olivat jättäneet rannekeen käteensä, jotta voisivat näyttää sitä sitten illalla poikaystävilleen ja saada rannekkeesta vielä irti viimeiset naurut. Kyl ne turuss ossaa - or not.

Ehdottomasti parasta koko hommassa on rannekeeseen kirjoitettu slogan: Hamburger Börs - Börs restaurant experience. Toivottavasti tuon lauseen keksimisestä ei ole mainostoimisto rahaa saanut.

Potku

Entä jos HK ruokatalot iskivät kultasuoneen palkatessaan mainospomon Seikun johtajakseen? Näin tuumin ainakin minä. Todellisesta kohderyhmälähtöisestä ajattelusta on esimerkkinä HK:n Potku - sopivasti tulinen pikaruoka. Suomessa on tuhansia miehiä, jotka ovat tietämättään odottaneet tämän tuotesarjan syntymistä. Potkulla on kaikki mahdollisuudet nousta vuosikymmenen äijäbrändiksi - onhan äijäily nyt ihan kuuminta hottia.

Itse en ihan kuulu kohderyhmään, mutta pidän tästä kohderyhmää puhuttelevasta lähestymistavasta. Pakkaus on houkutteleva ja kyljessä on yksinkertaiset kuumennus- ja dippausohjeet. Olen nähnyt tuotetta livekäytössä kotona ja ouboi, se saa nuoren miehen jalat tutisemaan. You rule Kai Seikku!

Noidannuoli

Entä jos noidannuoli iskee - mitä teen? Olen kärsinyt viime päivät voimakkaasta kivusta selässä, joka tunnetaan tuttavallisemmin noidannuolena eli lumbagona. Se sattuu ja kovin..

Nauroin aina pienempänä sanalle noidannuoli, mutta enää en nää siinä mitään huvittavaa. Tämä on neitsytmatkani sairauden kanssa ja toivottavasti se jää viimeiseksi. Kipua ei pysty sanoin kuvailemaan, se on kuin joku hakkaisi taltalla lapaluuta sisältäpäin. Ärtyy voimakkaimmilleen öisin, mutta vetreytyy pikkuhiljaa päivän kuluessa. Rakastan nukkumista, mutta sängystä on tullut pahuuden mekka. Toivottavasti tämä menee kohta ohi.. au, au.

Vältä ruuhkahuippuja!

Entä jos lounaallakaan ei saisi käydä lounaan aikaan? Toimistomme sijaitsee lähellä Bulevardilla sijaitsevaa Tony's Deliä, joka on kuuluisa nopeista lounaistaan. Allekirjoitan väitteen, sillä en ole kertaakaan ehtinyt syödä alkusalaatia loppuun ennen kuin annos saapuu pöytään.

Nyt Tony's on kuitenkin hyödyntänyt hyvät puolensa entistäkin laajemmin ja laatinut ruokalistaansa graafin, jossa kuvataan ravintolan ruuhkahuiput. Jos haluat siis tulla syömään ilman hoppua saavu ennen kahtatoista - da-a. Klo 12:30 0n kuulemma kovin ruuhka. Loogista eikö totta? Mitäköhän tapahtuisi, jos tilaisi tarjoilijata pitkän ja kostean lounaan?

Svensson ja Lampinen

Entä jos tilli on ruotsiksi dill ja sipuli olisi sibyyl? Vietimme viime viikonlopun risteillen työporukan kanssa Tukholmaan. Rakkaan naapurikansamme kieli väritti reissumme kulkua ja tarjosi jatkuvasti uusia käänteitä. Jaan tässä nyt niistä muutaman, jotka jäävät elämään pitkäksi aikaa annettujen lempinimien muodossa.

Reissuseurassamme mukana olivat Vilma ja Roope, joiden lanseeraamana sipuli oli saanut Ruotsissa aivan uuden nimen. Vilma oli uskotellut Roopelle, että sipuli on ruotsiksi sibyyl ja Roope oli elänyt tässä uskossa pitkän aikaa. Hän oli jopa joutunut väittelyyn, jossa oli puollustanut sibyylin oikeutettua olemaassaoloa. Onhan tämä tietysti ihan loogista jos valkosipuli on ruotsiksi vitlök ja ruohosipuli gräslök, niin sipulin täytyy olla sitten sibyyl. Roopen ruotsinkielen taito ei ole ihan ällän luokkaa, joten tästä eteenpäin hän nauttikoon kansainvälisestä lempinimestään Ridge Svennssonista. Ridge Svensson oli kuitenkin trendikkään tukholmalaismyyjättären mielestä niin kuuma pakkaus, että hän sai treffipyynnön puhelinnumerotiedustelun muodossa. Tämä osoittaa sen, että helsinkiläinen ei aina olekaan moskovalainen Tukholmassa.

Toinen hauska insidentti oli suomenruotsalainen työkaverimme Mathias, joka puhui meistä eniten englantia Tukholmassa ollessamme. Onhan se tietysti hieman kummaa, että hän ei pärjännyt naapurimaassa omalla äidinkielellään. Niinpä me ristimme hänet leikkisästi Lampisen Masaksi - supisuomalaiseksi makkaaraa ja olutta rakastavaksi mieheksi, joka ei puhu sanaakaan ruotsia. Hän kärsiköön lempinimestään vielä useamman kuukauden ajan.. Lampisen Masa ei kyllä saanut Tukholmassa treffipyyntöä, ehkä juuri hän oli liian suomalainen ruotsalaisnaisten makuun.

Julkkisbileet

Entä jos Susan Kuronen olisi jättänyt muutaman lasin juomatta eilisissä Seiskan bileissä? Työni mainos- ja media-alalla on siitä hauska, että pääsee taviksena mukaan aina valtakunnan kuumimpiin seurapiiribileisiin. Ilmainen alkoholi on koko illan näppien ulottuvilla, ruoka maistuu hyvälle ja ennen kaikkea seura on todella monipuolista. Työkaverit tosin mukavinta seuraa.

Eilen järjestettiin bileistä kuuluisimmat - Seiskan vuotuiset kekkerit, jotka tänä vuonna oli Allerin 15-v kekkerit. Käytännössä juhlimme Oho!a, Seiskaa ja Katsoa kaikkia yhdellä kerralla. Paikalla Suomen oli kuumin kerma, mutta koska tilaa oli, niin mukaan oli kutsuttu kaikki yöchattijuontajista alkaen.. Nämä on kummia tapahtumia, mutta aina joku jaksaa säväyttää. Muutama vuosi sitten turhin julkkis ex-Frau Fingerroos meni naimisiin ko. bileissa, mutta tänä vuonna parasta antia tarjoili Susan Kuronen. Susan oli ottanut myös muutaman lasillisen illan aikana ja jatkoilla Luxissa meno oli hieman hapuilevaa. Olispa ollut Tatti-Matti vierellä vonkaamassa, niin Susanin ei olisi tarvinnut hoiperrella ihan yksin..

Topps Juicy Drop POP

Entä jos tuotekehitykseen suunnatut varat käytettäisiin oikeasti hyvien tuotteiden kehittämiseen? Lauantaina oli taas edessä karkkipäivä ja seisoin hyllyn edessä hieman huuruisessa olotilassa eilisen Bakers illan jälkeen. Päätin kuitenkin ostaa vain jotain pientä, sillä olinhan kaatanut edellisenä iltana tuhat kilokaloria kurkustani alas. Tuumin karkkihyllyn edessä muutaman sekunnin ja siinähän se oli naurettavin tikkari-innovaatio ever - mansikanmakuinen Topps Juicy Drop POP sour.

Tikkarin ideana on, että sen yläpuolella olevasta säiliöstä keltaisen korkin takaa pystyy kaatamaan kirpeänmakuista limaista nestettä tikkarin muovattuun koloon. Kun tikkarin vie suuhun, nesteen tulisi nostaa imeskelykokemus infernaaliselle tasolle. Kerrassaan päätön tuote, jossa ei ole mitään järkeä..

Tikkaripuolella tuotekehitys on muutenkin lähtenyt ihan lapasesta. On mitä kummempaa vekotetta - sekoitinta, pussia, pilliä.. Toisaalta kuitenkin tämä thaimaassa valmistettu Topps Juicy Drop POP vie voiton kaikista.

Bakers on vaarallinen paikka

Entä jos skumppaa ei saisi myydä eurolla? Minut tutustutettiin toissaviikolla Bakersiin, tuohon mystiseen baariin mannerheimintiellä, joka vie aina jalat alta. Viime viikolla kiskaisin skumppia kahdeksan ja ilta johti railakkaimpaan perjantaihin ever. Lauantai menikin hieman huuruisemmissa tunnelmissa.

Luulisi kerrasta oppivan, mutta ei. Löysin itseni taas eilen Bakersista, kun olin menossa työkaverini kanssa yhdelle. Yksi muuttui kahdeksi, kaksi neljäksi ja lopulta neljä kahdeksaksi sekä yöllä kahdelta nautituksi riisikebabiksi. Hohhoijaa, taas on mukavan rento lauantai edessä..

Keitetyt perunat

Entä jos perunaa pitäisi syödä aina vain keitettynä? Kuulun siihen koulukuntaan joka inhoaa keitettyjä talviperunoita. En tiedä mitään etovampaa, kun ennen keittämistä kuorittu peruna, jonka päällä on kuminen kuori. Tällaisen perunan kun työntää suuhunsa, niin ruokahalu menee välittömästi ja on melkein pyydettävä lupaa käydä naistenhuoneessa, että voisi sylkäistä sen ulos suustaan. Hyi, yäk: minä inhoan sinua keitetty peruna.

Eilen oli aikaa miettiä perunan syvintä olemusta ja jostain syystä se on mietityttänyt minua tänään koko päivän. Perunaa voi laittaa monella herkullisella tavalla ja niihin lukeutuvat muun muassa perunamuussi, uuniperunat, perunarösti , ranskalaiset perunat, perunakroketit ja perunavuoka. Kesän ensimmäiset uudet perunat ovat suurinta herkkuani - pieni oivariininokare päälle ja kesä on sillä kohtaa virallisesti alkanut.

Pohdin vain sitä, että miksi samasta raaka-aineesta saa valmistettuja sekä inhokkiruokaani että toisaalta herkkuruokaani? Peruna on herkkujatkumoni kummassakin päätepisteessä, tosin eri olomuodossa. Eipä muuta tänään.

Mitä kuuluu isoäiti?

Entä jos ottaisi tavaksi soittaa isovanhemmille joka viikko? Mummoni, Fammuni ja Faffani ovat kaikki iältään 80-vuoden kummallakin puolella. Pienenä he olivat aktiivisesti mukana perheemme elämässä, mutta mitä vanhemmaksi he ovat tulleet, sitä vähemmän olemme tehneet asioita yhdessä. Tänään soitin heille kaikille kysyäkseni kuulumisia.

Aina silloin tällöin minua vaivaa paha omatunto siitä, että en ole soittanut tai käynyt kylässä pitkään aikaan. Toisaalta kun vihdoin aktivoidun niin en saa suunvuoroa, koska aina heillä on enemmän sanottavaa omista kolotuksistaan tai mitä milloinkin naapurin Martta on tehnyt. Itse tunnistan omien isovanhempieni vanhenemisen juuri tästä; mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä vähemmän heitä kiinnostavat muiden ihmisten asiat. Luulsi, että siinä vaiheessa kun aktiiviset eläkevuodet on kulutettu, niin olisi aikaa ja halua kuulla mitä lapsenlapsille kuuluu.

Kuulin taannoin mitä mielenkiintoisemman analyysin. Lapsena opimme niin paljon uutta, että joka yö tarvitsemme pitkät unet. Vanhetessa nämä yöunet lyhenevät juuri siksi, että emme opi enää uutta ja näin ollen emme tarvitse prosessointiaikaa yhtä lailla. Vanheneminen on muutenkin merkillinen juttu ja sitä ei ole ilo katsella. Itse asiassa ajatus isovanhempieni vanhenemisesta ahdistaa aika lailla. He ovat olleet täällä koko elämäni ajan ja ajatus muunlaisesta maailmasta ei mahdu vielä pääkoppaani. Tiedän, että se on kuitenkin pian edessä ja aion valmistautua siihen olemalla aktiivisempi.

Aamujumppa

Entä jos saisi kaikki illat köllötellä kotosalla? Ratkaisu tähän on aamujumppa. Viime toukokussa bikinikelien lähestyessä villiinnyin aamujumpista ja kävin Centrum Motivuksessa useita kertoja viikossa. Kesäloman jälkeen aamujumppailu jäi, mutta nyt olen aloittanut sen uudelleen: maanantaisin pumppi ja tiistaisin sekä torstaisin spinning aina kukonlaulun aikaan klo 7:00.

Aamujumpan hienoin puoli on se, että keho polttaa nopeammin rasvaa heti heräämisen jälkeen. Tässä tapauksessa voi unohtaa puheet siitä, että rasvan poltto alkaa vasta 30 minsan jälkeen, sillä aamuisin se alkaa käytännössä lähes heti. Hiilihydraativarastot ovat niin alhaisella tasolla, että ne kuluvat loppuun nopeasti ja sen jälkeen alkaa aktiivinen rasvan poltto. Aamujumppa on siis kaiken lisäksi tehokkaampaa!

Jumpan jälkeen ainoa huono puoli on se, että saa jonottaa suihkuun ja hiustenkuivaajaan, mutta nämä unhotuvat hetkessä tehokkaan treenin tuoman euforian myötä. Ah, sitä ihanuuden tunnetta, kun tietää että päivän treeni on jo tehty ja on koko päivä aikaa tehdä kaikkea kivaa. Illalla voi kellahtaa sohvalle ilman tunnontuskia ja uppoutua television pyörteisiin tai vaihtoehtoisesti jäädä ylitöihin..

Joka tapauksessa aamujumpat ovat ihan toppen. Jos vaan jaksaa kammeta itsensä ylös sängystä ja kävellä salille, niin luvassa on hyvää oloa koko päivälle.

Kaikki irti kesästä

Entä jos kesää voisi viettää suunnitelmitta? Taas se alkaa: työläisen huoli kesäloman tehokkaasta käytöstä. Kesäloma alkaa pikku hiljaa häämöttää, sillä töissä tehdään jo alustavia toiveita siitä, milloin kesälomansa haluaisi viettää. Itse en pysty olemaan suunnittelematta kesälömani agendaa, sillä en jaksa viettää viittä vikkoa kesämökillä. Mutta mitä sitten oikein tekisi, jotta lomasta saisi kaiken irti?

Yksi vaihtoehto on varata matka hyvissä ajoin. Tähän kategoriaan voidaan lukea kuuluvaksi erikoisemmat seuramatkat sekä itse suunnitellut monimutkaiset lomareissut. Viime vuonna toteutimme matkan akselilla Helsinki-Barcelona-Oslo-Bergen-Trondheim-Helsinki, joten tämä on jo kerran kokeiltu ja hyväksi havaittu.

Toinen vaihtoehto on suunnitella autoloma kotimaassa ja vierailla matkalla kaikkien sukulaisten ja tuttavien luona. Tämä voi kuitenkin tulla kalliiksi ja tylsäksi, jos ei suunnittele reittiänsä kunnolla. Itseäni kiinnostaisi koluta Savon maita sekä vaellella Lapissa, mutta kuka sitä nyt haluaisi viettää lomaansa hyttysten ympäröimänä?

Kolmas ja arveluttavin vaihtoehto on ottaa äkkilähtö. Sama kuin ostaisi sikaa säkissä, sillä kunnon äkkilähdössähän ei saa tietoonsa edes tulevaa hotelliaan. Matkakohteen saa toki valita, mutta loman koittaessa jäljellä on enää Turkkiin tai Kyprokselle suuntautuvia B-luokan kohteita. Kesäloma on kuitenkin vuoden kallisarvoisinta aikaa, joten uskaltaako silloin pelata uhkapeliä oman viihtyvyytensä kustannuksella? En ole ainakaan aiemmin uskaltanut.

Neljäs vaihtoehto on elää suunnitelmitta, mutta siihen minä en pysty. Tämä voi kuullostaa hassulta, mutta kesäloma ilman suunnitelmia saa minut ahdistumaan ja sitähän me emme halua. Nyt on kuitenkin tehtävä päätöksiä suuntaan tai toiseen, mutta eiköhän me jotain kesälle keksitä.

Kiire on pahin vihollinen

Entä jos ei olisi koskaan kiire? Inhoan sitä, kun on töiden jälkeen sovittu tapaaminen ja töissä työt jäävät kesken, koska pitää lähteä. Päivän aikana yrittää pusertaa parhaansa, että saa kaikki hommat tehtyä, mutta aina jotain kuitenkin jää tekemättä taistellessa aikaa vastaan. Jos ei muuta niin ainakin tuntikirjanpito. Tällä viikolla on ollut lähes joka päivä tämä ongelma..

Maanantaina Turussa asuva äitini tuli kylään ja tottakai hänet piti tavata klo 17:00. Töissä silmukka alkoi kiristyä kaulan ympärillä kolmen jälkeen, koska olin luvannut mennä Vilman kanssa jumppaan ennen kuin tapaan äitini. Tiistaina oli rakennekynsien huolto ja eihän sieltä sovi myöhästyä. Ilokseni mulle oli buukattu tapaaminen aivan toisella puolella kaupunkia, joka loppui vartin ennen kuin piti rynnätä kaunistettavaksi lauttasaareen. Keskiviikkona oli duuni-illanvietto, joka alkoi jo kolmelta leppoisissa tunnelmissa. Kännykkään puski jatkuvasti meilejä: ehditkö sitä, ehditkö tätä ja lenkki oli kaulan ympärillä aikaisempia päiviä tiukemmalla.

Torstai aamu oli shokki, koska Finnmatkojen joulun -07 matkat tulivat myyntiin.. Istahdimme koneen äärelle 6:45 varataksemme heti palvelun auetessa klo 7:00 itsellemme ja ystävillemme matkan Koh Samuille. No, tukkoonhan se meni ja itku tuli. Onneksi kaveripariskuntamme soitti Finnmatkojen puhelinpalveluun ja sai jotenkin kumman kautta hankittua meille matkan - ei tosin ihan siihen ajankohtaan kuin olimme ajatelleet. Tästä matkashokista toipuminen kesti torstaina koko päivän. Perjantain piti olla iisi, mutta kesken kaiken keksimme mennä viettämään iltaa työkavereiden kanssa. No taashan kaikki jäi sitten levälleen pöydälle odottamaan maanantaita.

Onneksi on viikonloppu ja mulla taas vaihteeksi semidarra eilisestä raikkuloinnista palkintona. Pääsin sentään jumppaan asti aamulla, jotta ei mennyt tämä viikonloppu ihan yhtä hukkaan kun edellinen..

Sivakoiden

Entä jos tänä vuonna ei olisi satanut ollenkaan lunta? Jos näin olisi tapahtunut, niin emme olisi saaneet nauttia upeasta päivästä ladulla. Vaikka eilen oli elämää suurempi krapula, niin sain silti ostettua itselleni uudet hiihtomonot. Tänään sivakoin menemään Paloheinän hangilla ihanassa auringonpaisteessa 13 kilometriä ja päälle saunoin anoppilassa olan takaa. Ah, tätä ihanuutta!

Kolmannella luokalla pidin hiihtämisestä ja sinä vuonna osallistuin kouluni hiihtokilpailuun, josta voitin hopeisen lusikan. Voitin hopeisen lusikan siksi, että voitin koko kisan. Voitin jopa poikien sarjan voittajan ajan. Teini-ikään päästyäni inhosin murtiskkaa koko sydämeni pohjasta ja minua ei saanut ladulle millään. Hiihtäminen oli silloin niin last season, että sitä ei voinut kuvitellakaan harrastavansa. Viime vuonna löysin hiihtämisen uudestaan ja se on muuten todella tehokasta kuntoilua! Hiihtoura on siis ollut melkoista vuoristorataa..

Helsingissä on yllättävän hyvät mahdollisuudet harrastaa maastohiihtoa, jos vaan on lunta. Eniten intoani on kuitenkin kasvattanut kilpahiihtoa harrastanut poikaystäväni, joka on koko elämänsä ajan asunut Helsingissä. Helsinkiläinen väkisinhiihtäjä kuullostaa hieman erikoiselta, mutta on niitä tähtihiihtäjiä ollut täälläkin. Poikaystäväni on nuorempana voittanut itse Sami Jauhojärven! Hänen kauttaan olen oppinut maastohiihdon salat, jotka ovat tehneet hiihtämisestä entistäkin hauskempaa.

Kokeilepa jos et ole saanut aikaiseksi ja jos ei ole vehkeitä, niin Paloheinästä saa vuokrata. Kaikki siis mars ladulle!

Päivä vessasta alas

Entä jos taksikuitin kellonaika olisi muutettavissa? Eilinen meni sitten taas ihan perinteisen kaavan mukaan. Joimme ensin uudenvuoden stashit, jotka olivat odotettua suuremmat. Sen jälkeen kuljimme karaokebaarista toiseen ja jonotimme tuloksetta omaa vuoroamme ulvoa mikkiin. Haastoimme riitaa taksijonossa ja ajoimme hesburgerin drive inin kautta jatkoille ja oikeastaan jatkojakin oli kahdet..

Taksikuitissa komeilee 06:35. Helkkarin hieno homma. Menee koko päivä ihan hukkaan tän elämää suuremman hedarin kanssa..

Tänään juhlitaan taas! Jee?

Entä jos joka yö saisi nukkua rauhassa 10 tunnin yöunet? Koko viikko on taas painettu töitä satanen linssissä. On juostu palaverista toiseen, istuttu taksissa kymmeniä kertoja, presentoitu hiki hatussa, kuunneltu muiden presentaatioita, tehty hallinnollisia hommia, istuttu iltaa työkavereiden kanssa, ajettu sankassa lumipyryssä asiakkaan tilaisuuteen.. Kiire on ollut todella kova ja luulisi, että tällaisen viikon jälkeen kellahtaisi sänkyyn nukkumaan koko viikonlopuksi.

Joskus minusta tuntuu siltä, että leikin jaksamiseni kanssa tulella keksiessäni aina viikonlopuksi jotain tekemistä. En muista milloin olisi ollut viikonloppu, jolloin olisin ollut autuaan tietämätön perjantaina siitä mitä on edessä. Toissaviikonloppuna olin jumppaleirillä, viime viikolla kaverin kolmekymppisiä juhlittiin aamuun asti ja tälle viikonlopulle on buukattu kahdet kekkerit sekä sunnuntailounas. Koskakohan elimistöni sanoo sopimuksensa irti ja ilmoittaa, että viikonloput on vain rauhoittumista varten? Kuinka vanhaksi mahdan jaksaa tätä?

Elämäni ei olisi kuitenkaan yhtä sosiaalisesti rikasta jos vain nyhjöttäisin kotona poikaystäväni kanssa katsoen lauantaisin aravaa luontoa. Tähän elämänvaiheeseen kuuluu työn ja vapaa-ajan riittävyyden kanssa tasapainoilu sekä univelasta valittaminen. Töissä painetaan menemään niin kovaa, kuin vain on mahdollista, mutta vapaa-ajalla ei ole huolta huomisesta.

Vanhentumisen merkkejä on kuitenkin havaittavissa ja nämä estävät ennen kaikkea juhlimista. Parhaimmillaan sitä jaksoi hillua bileistä toiseen usean päivän ajan, mutta nyt yhdestä juhlimiskerrasta palkaksi saatua krapulaa saa potea useamman päivän.. Ajattelen aina ottavani iisisti, mutta jostain syystä homma lähtee aina lapasesta, kun on vain oikeata seuraa. Tälle illalle on tiedossa vanha tuttu resepti: lupaan ottaa iisisti, vaikka olemme saaneet kutsun juhlistamaan kaverini ylennystä ja nauttimaan uudesta vuodesta jääneitä punaviinejä. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee. Ahdistaa huominen olotila jo valmiiksi.

Ihan pihalla

Entä jos olisin aina skarppina? Tänään olen ollut koko päivän ihan pihalla ja syy löytyy lähempää kuin luulettekaan - päiväunista. Saavuin eilen kotiin töistä ja kellahdin sohvalle sammuen samantein. Heräsin tuntia myöhemmin ja *padam* olin pirteä kuin peipponen. Olin niin pirteä, että jaksoin katsoa koko maikkarin maanantaileffan, jota muuten Kotipizza sponsoroi. Senkään jälkeen en meinannut päästä höyhensaarille asti, mutta lopulta lampaiden laskeminen tuotti tulosta..

Tänään olenkin sitten ollut täysin ulalla kaikesta. Olen "ihan pihalla", juuri niin kuin Kummelin pojat laulavat biisissään. Aamun palaverissa tsemppasin ja iltapäivän presentaation vedin Red Bullin voimalla. Alkuilta meni hysterian vallassa ja työkaverini Vilman kanssa nautitun sushi-illallisen jälkeen vaivuin syvään kooman tilaan. Tästä kirjoittamisestakaan ei taida tulla mitään. Pirun päiväunet..

Härskeyttä kalatiskillä

Entä jos ei tarvitsisi jonottaa? Stokkan Herkun kalatiskillä täytyy jonottaa aina ja kauan. En ole varmasti koskaan päässyt asioimaan Helsingin keskustan kalatiskille ilman jonotuslappua ja vaikka vuoroni olisi ollut kuinka kaukana, niin olen silti jonottanut kiltisti.

Nyt tapahtui kuitenkin jotain aivan ennalta arvaamatonta. Seisoin rauhassa tiskillä, kun kalatiskin poika huusi numeroa 318. Samaan aikaan huomasin edessäni tarkkaavaisen turkkiin puetun leidin, joka ensin tähyili ympärilleen ja lopulta huusi "täällä". Kalatiskin poika saapui reippaana leidin luo, mutta ilme synkkeni kun hän totesi "oletteko ihan varma rouva, että numeronne on 318? lapussanne lukee 325, joten ette taida olla 318". Leidi oli siis yrittänyt härskisti kiilata kalajonossa! Mikä häpeä! Tapauksen jälkeen leidi kääntyi ympäri ja jostain syystä katseemme kohtasivat. Katsoin häntä syvälle silmiin ja pudistin päätäni kiukkuisesti puolelta toiselle. Mikä nautinto! Pääsin näpäyttämään leidiä kavallusyrityksen keskellä.

Muutenkin Stokkan Herkku saisi kieltää yli 65-vuotiaiden asioinnin perjantaisin klo 16:00 jälkeen. Joka kerta kaupan kapeilla käytävillä seisoo poikittain mamma jos toinen häiritsemässä ruokaostosten tekoa. Mammat käyttävät myös tuuppaustekniikkaa eli kärryllä pyllyyn ja kyllä nuoriso siitä väistää. Miksi kyseiset mammat ja leidit eivät ymmärrä asioida aamulla tai päivällä? Onko heidän pakko tulla tapaamaan työssäkäyviä kiireisiä ihmisiä Stokkan Herkkuun aina perjantaisin? Raivostuttaa. Tämä ei ole ikärasismia vaan järkevää ja tärkeää ajatuksenjuoksua!

Pizzaperjantai

Entä jos maailmassa olisi zero huonoa mainontaa? Uusinta hottia tällä hetkellä on Grandiosan kampanja "Pizzaperjantai". Juuri kun Suomen kansa vihdoin oppi, että Kotipizza oli korvamerkinnyt maanantain itselleen, niin takavasemmalta yllättää Grandiosa omalla pizzaperjantaillaan. Kerrassaan ihan käsittämätön konsepti, johon kannattaa tutustua ihan itse www.pizzaperjantai.fi/ .

Tälle ei ole sanoja, tätä ei pysty kuvailemaan ja tulkitkoon kukin kommenttini omalla tavallaan.. Mä en vaan pääse yli tästä. Plussaa on annettava kuitenkin siitä, että kyseisen kampanjan TV-mainos on kuvattu Suomen Joulukaupungissa Turussa, sillä filmissä räppääjän taustalla komeilee talvellakin lumeton "lämmitetty" kävelykatu. Helsinki ei ole sittenkään maailman napa.

Parasta kampanjassa on kuitenkin se, että netistä voi tilata puhelimeensa pizzaperjantain tunnarin soittoääneksi. Taidanpa tilata sen heti työkaverilleni Sirpalle lahjaksi!

Kiitos Japani!

Entä jos pystyisin syömään aina terveellisesti? Olen varsinainen herkuttelija ja jos jotain tekee mieli, niin ostan sitä varmasti. En ole onneksi erityisen kiintynyt karkkiin, mutta hampurilaiset saavat jalat tutisemaan.

Olen kuitenkin yrittänyt laihduttaa itseäni bikinikuntoon tulevaa Thaimaanmatkaani varten, mutta jostain syystä en ole pystynyt pysymään houkutuksista poissa.. Yritin tipatonta, mutta se kariutui kahden viikon jälkeen ja lupasin syödä terveellisesti, mutta eilen töistä tullessani nappasin pizzan pakastealtaasta. Koko kroppa on ollut ihan lamaantunut tästä "semi"flunssasta ja oikein mikään muu kuin herkuttelu ei ole kiinnostanut. Olen ihan paniikissa, sillä tiedän katuvani tätä, kun kellahdan maaliskuussa Krabilla rantapyyhkeelleni valkoisen valaan lailla.

Ratkaisu ongelmaani löytyi kuitenkin lähempää kuin luulinkaan - sushi - tuo raaka kala riisin päällä. Se lukeutuu herkutteluruokiini ja on kaiken kukkuraksi superterveellistä! Jatkossa jos alkaa herkkuhammasta kolottamaan, niin painun heti sushille ja niin tein tänään. Naapurissamme Runeberginkadulla on maailman ihanin sushimesta, jossa on aito japanilainen kokki ja hällä oma tulkki. Tulkilta tilataan annos ja tulkki kommunikoi toiveesi japanilaiskokille. Näppärää vai mitä? Juuri sellaista suomalaista tehokkuutta, johon emme ole tottuneet.

Kiitos siis Japani! Kiitos sushista, sashimista, nigireistä, wasabista, misokeitosta, garista.. Kiitos kaikesta! Olet pelastanut laihdutuskuurini ainakin päivän ajaksi!

Flunssa harmittaa

Entä jos saisimme elellä ihan rauhassa ilman flunssaa? Olisi se vaan eri hieno asia. Kurkussani asuu kaktus, päätä jomottaa ja joka paikkaa särkee.. Kumma juttu on se, että nuha ei ole vielä antanut ollenkaan viitteitä tulostaan, mutta kai sekin kohta kolkuttelee tulemisestaan nurkan takana.

Flunssan hieno puoli on se, että digikortin maksukanavat saavat silmäilyä koko rahan edestä. Kotimainen teevee päiväsaikaan on surullista katsottavaa - chatteja, ylen kouluteeveetä ja ostoskanavaa. Toista se on Discoveryllä, Animal Planetilla tai suosikkikanavallani BBC Foodilla. Sieltä tulee laatukamaa vuorokauden jokaisena sekuntina ja se jos mikä on sairastajan paratiisi. Jos niitä ei olisi, niin tällä hetkellä kuolisin varmasti ikävään...

Jumppa on ihana asia

Entä jos en olisi koskaan lapsena eksynyt jumppaan? Vanhempani ja isoäitini ovat kuskanneet minua voimistelutunneille kolmivuotiaasta asti. Sitä seikkailua kesti 19-vuotiaaseen asti, jonka lomassa siirryin valmentajan penkille ja iloa on kestänyt nyt yhteensä 8 vuotta. Vietin koko viime viikonlopun jumppaleirillä nykyisten valmennettavieni kanssa Pohjan skutsissa. On se vaan käsittämätöntä, että on löytänyt sellaisen harrastuksen, joka tulee jollain tavalla vaikuttamaan elämääni aina.

Joukkuevoimistelussa on monta puolta; perfektionismin tavoitteleminen, kova rääkki, sitoutuminen ja ne kaikki kaverit. Siinä on niin monta hyvää puolta, että en voisi olla suosittelematta sitä kenellekään. Toisaalta se on ollut elämäni kovin koulu, sillä paikasta kisakokoonpanossa on saanut taistella kynsin ja hampain sekä epäonnistumisten tuottamaa pettymystä on joutunut sietämään. Silloin, kun minä harrastin lajia pienenä niin "kaikki eivät todellakaan pelanneet" vaan heikot tippuivat kelkasta alta aikayksikön. Jos ei suostunut treenien jälkeen harjoittelemaan omia heikkouksiaan kotona, niin sai kyllä välittömästi kenkää. Tästä harrastuksesta on ollut eniten hyötyä elämässä, sillä olen ottanut sen tuottamat opit käyttöön, kun elämä on kolhinut koulunpenkillä tai töissä.

Joskus tapaamani ihmiset päivittelevät jaksamistani "kui sä viitsit? kui sä jaksat?", mutta sitä ei pysty selittämään ihmisille, jotka eivät ymmärrä.. Harrastus antaa paljon, mutta se myös vie paljon. Mutta olipahan taas hauskaa leirillä viikonloppuna, siksi sitä jaksaa!

Huono päivä

Entä jos koskaan ei olisi ylä tai alamäkiä? Joskus toivoisi, että kaikki liikkuisi vaan tasaisen iloisella painolla eteeenpäin. Tänään oli ehdottomasti tämän vuoden tähänastisista päivistä huonoin. Töissä kaikki tökki, eilen kehumani matkanjärjestelyt kaatuivat, ruoka maistui pahalle ja kaiken kukkuraksi kukaan työkavereistani ei suostunut lähtemään yhdelle. Mieltäni painaa yksi työjuttu ja luulen sen olevan syyni pahaan ahdistukseeni, mutta tällaisissa tilanteissa toivoisi, että kaikki muu sujuisikin ympärillä mallikkaasti..

Voitteko kuvitella, että varaasin eilen matkatoimiston kautta 10 hengen ryhmällemme matkan Berliiniin huhtikuulle ja nyt emme saakaan sitä mitä virkailija meille eilen lupasi? Turns out, että KAIKKI hotellit ovat Berliinissä varattuja just niille päiville, jolloin meidän piti mennä. Laitoinkin virkailijalle meilin, että oletko nyt ihan varma että ihan KAIKKI hotellit on juuri sinä viikonloppuna varattuja? Ja kuulemma kyllä ovat, ihan KAIKKI hotellit ovat silloin buukattuja. Kumma kyllä olisin saanut netin kautta varattua haluamaamme hotelliin samalle ajankohdalle ihan helposti viisi hotellihuonetta.

Eilen iloitsimme Silja Linen frenditarjouksesta ja päätimme lähteä helmikuussa porukalla Tukholmaan shoppailemaan. Tänään suruksemme huomasimme, että tarjous on voimassa ainoastaan tammikuun. Jos haluaisimme lähteä matkalle niin pitäisi pulittaa ihan käsittämätön summa rahaa ja silloinkin saisimme tyytyä Siljan verkkosivun www.silja.fi mukaan ikkunattomaan turisti II luokan hyttiin yli 200 euron satsauksella. Minkälaiset katteet kyseisellä firmalla mahtaa oikein olla, kun saman hytin saisi edellisenä viikonloppuna alle satasella? Ahdistaa.

Olen juuri aloittanut lenkkeilyn uudelleen ja nyt ulkona on niin kylmä ja liukas, etten pysty juoksemaan askeltakaan. Osasyynä voidaan pitää kuitenkin ahdistusta, sillä jos kaikki olisi sujunut tänään mallikkaasti niin kirmailisin töölönlahdella kuin mikäkin maratoonari. Olisin saanut hyvästä fiiliksestä voimaa tehdä aivan erilaisia ratkaisuja kuin nyt. Olen vaipunut ahdistuksessani alimmalle tasolle: istun punaisella sohvallani ja tuijotan kaunareita, joissa Brooke on jälleen mennyt Ericin kanssa naimisiin toista kertaa.

Jos en olisi muistanut..

Entä jos en olisi koskaan muistanut palata blogini äärelle? Olisihan se ollut hiukan karmivaa.. Lueskelin tässä ajankulukseni työkavereideni blogeja ja minuun iski masennus. Miksi en voi olla verbaalisesti lahjakas niin kuin he ovat? Varmaan kirjoittivat kaikki ällän ylppäreissä ja käyttämällä viittauksia aikamme suuriin kirjailijoihin kuten Waltariin sun muihin.. Työpaikallamme on myös henkilö joka taitaa sanojen tiivistämisen taidon. Kerrankin tiimimme vastaanotti meilin, jossa joka toinen sana oli lyhennetty: sales. reps. pls analysoi. Ehkäpä mulla on muita ominaisuuksia jossa ylsin tänään heidän tasolleen omassa liigassani ja jaan niistä teidän kanssa nyt muutaman.

1. Olen ihan mukiinmenevä matkanjärjestäjä
Tänäänkin järjestin työkavereille kaksi matkaa: helmikuussa mennään minireissulle Tukholmaan ja huhtikuussa pidennetyksi viikonlopuksi Berliiniin. Kummatkin hoidin ihan mallikkasti työaikaa tuhlaamatta.

2. Ymmärrän kuunnella asiaa
Keskustelimme kahvipöydässä nukahtamisen ongelmista ja kerroin ylpeänä, että mulla on teille ratkaisu: hommatkaa vaan telkku makkariin ja uniajastimen hoidellessa sähkövirran katkaisun, teeveen huminaan nukahtaa helposti. Siihen totesi kollegani vakavin ilmein "tiesitkö, että tv makuuhuoneessa aiheuttaa tutkitusti ongelmia parisuhteessa?". Siinä kohtaa tiesin, että teeveen on lähdettävä ja heti.

Siinä tämän päivän saldo. Toivottavasti jatkossa tulee lisää...