Kun aika ei riitä

Entä jos emme koskaan ehtisi tehdä yhtään mitään? Siltä minusta on tuntunut viime kuukaudet kuten varmasti voitte huomata.

Maalis-huhtikuussa olin lähes kuukauden lomalla. Ensin reilun viikon Thaimaassa aurinngossa ja viikon töissä oltuani pakenin Ylläkselle puoleksitoistaviikkoa hiihtelemään. Siitä alkoi syvä masennus - lomaltapaluumasennus joka on syy koko kevään kierteeseen. Ensimmäisinä viikkoina palattuani töihin, olin itkun partaalla. En olisi jaksanut tehdä mitään muuta kuin pari kolme asiaa päivässä, vaikka työlistalla todo-listaus näytti 50 kohtaa tehtäväksi päivittäin. Lomaltapaluumasennus on maailman kieroin olotila, sillä vielä päivää ennen töihin paluuta eilämä on yhtä aurinkoa, mutta seuraavana päivänä vajoaa helposti pohjalle, koska ei jaksa tehdä juurikaan yhtään mitään.

Lomaltapaluumasennuksesta toivuttuani olenkin joutunut työkiireissä tekemään yli-inhimillisiä töitä, sillä tuntuu ettei päivän tunnit riitä työn ja seuraelämän tasapainottamiseen. Itse olen sitä mieltä, että työllä ja elämällä täytyy olla tasapaino - joskin vaaka on eri viikkoina kallellaan suuntaan tai toiseen: joskus painetaan työviikkoja ja joskus elämäviikkoja. Koskaan työ ja elämä ei voi olla saman viikon aikana tasapainossa, mutta se tekeekin työstä itse asiassa aika hauskaa ja elämästä vielä hauskempaa.

Kesä on edessä. Kaksi ja puoli viikkoa aikaa elämäni ensimmäiseen Cannes Lions mainosfestivaaliin, jonne suuntaamme Roopen kanssa kohtapuolin. Neljä ja puoli viikkoa aikaa kesälomaan - sitten elämä voittaa taas.

Kiitos ja anteeksi.

Hattu on sun - beibi

Entä jos arabia onkin ruotsia? Tässä oiva näyte siitä, että se voi olla mahdollista "Hatten är din". Lopputulemana siis arabiankielinen biisi ruotsinnettuna ja taustalle on laadittu muutamalla kruunulla erittäin laadukas musavideo. Katso ja nauti..

Hupiranneke

Entä jos yökerhoihin pääsisi sisään hupirannekkeella? Nyt se on mahdollista. Olin bilettämässä pitkästä aikaa Turussa ja siellähän ei ole paljon baareja mistä valita. Kaikki käyvät jostain syystä ikivanhassa Hamburger Börsissä eli tuttavallisemmin vain Börssissä ja sinnekin me suuntasimme seurueemme kanssa.

Jono oli jo muodostunut saapuessamme pelipaikalle, mutta eipä onneksi tarvinnut odottaa kauaa. Päästessämme lippuluukulle olin kuolla naurusta, sillä 5 euron pääsymaksun maksettuani ranteeseeni kiinnitettiin kullanhohtoinen ranneke, joka toimi koko illan pääsylippuna. Ja mikä parasta - jos olisin bilettänyt jo perjantaina, niin olisin voinut ostaa kahden päivän hupirannekkeen ja päästä sillä sisään myös lauantaina. Haaa-haaa-haaa-haaa.

Onneksi nyt on saatu aikaiseksi aikuisten huvipuisto, jossa voi viihdyttä itseänsä ostamalla äss-etukortilla pullon skumppaa kymmenellä eurolla. Kieppuva vuoristoratamainen fiilis aikaansaadaan juomalla paljon edullisia juomia mahdollisimman lyhyessä ajassa ja/tai kaatumalla vessaan mennessä jyrkissä kierreportaissa. Hupikompleksissa on kolme erilaista baaritilaa, joten jokainen löytää itsellensä jotakin. Hupirannekeesta riittää hauskaa myös sunnuntaina, sillä kaikki helsinkiin suuntaavat olivat jättäneet rannekeen käteensä, jotta voisivat näyttää sitä sitten illalla poikaystävilleen ja saada rannekkeesta vielä irti viimeiset naurut. Kyl ne turuss ossaa - or not.

Ehdottomasti parasta koko hommassa on rannekeeseen kirjoitettu slogan: Hamburger Börs - Börs restaurant experience. Toivottavasti tuon lauseen keksimisestä ei ole mainostoimisto rahaa saanut.

Potku

Entä jos HK ruokatalot iskivät kultasuoneen palkatessaan mainospomon Seikun johtajakseen? Näin tuumin ainakin minä. Todellisesta kohderyhmälähtöisestä ajattelusta on esimerkkinä HK:n Potku - sopivasti tulinen pikaruoka. Suomessa on tuhansia miehiä, jotka ovat tietämättään odottaneet tämän tuotesarjan syntymistä. Potkulla on kaikki mahdollisuudet nousta vuosikymmenen äijäbrändiksi - onhan äijäily nyt ihan kuuminta hottia.

Itse en ihan kuulu kohderyhmään, mutta pidän tästä kohderyhmää puhuttelevasta lähestymistavasta. Pakkaus on houkutteleva ja kyljessä on yksinkertaiset kuumennus- ja dippausohjeet. Olen nähnyt tuotetta livekäytössä kotona ja ouboi, se saa nuoren miehen jalat tutisemaan. You rule Kai Seikku!

Noidannuoli

Entä jos noidannuoli iskee - mitä teen? Olen kärsinyt viime päivät voimakkaasta kivusta selässä, joka tunnetaan tuttavallisemmin noidannuolena eli lumbagona. Se sattuu ja kovin..

Nauroin aina pienempänä sanalle noidannuoli, mutta enää en nää siinä mitään huvittavaa. Tämä on neitsytmatkani sairauden kanssa ja toivottavasti se jää viimeiseksi. Kipua ei pysty sanoin kuvailemaan, se on kuin joku hakkaisi taltalla lapaluuta sisältäpäin. Ärtyy voimakkaimmilleen öisin, mutta vetreytyy pikkuhiljaa päivän kuluessa. Rakastan nukkumista, mutta sängystä on tullut pahuuden mekka. Toivottavasti tämä menee kohta ohi.. au, au.

Vältä ruuhkahuippuja!

Entä jos lounaallakaan ei saisi käydä lounaan aikaan? Toimistomme sijaitsee lähellä Bulevardilla sijaitsevaa Tony's Deliä, joka on kuuluisa nopeista lounaistaan. Allekirjoitan väitteen, sillä en ole kertaakaan ehtinyt syödä alkusalaatia loppuun ennen kuin annos saapuu pöytään.

Nyt Tony's on kuitenkin hyödyntänyt hyvät puolensa entistäkin laajemmin ja laatinut ruokalistaansa graafin, jossa kuvataan ravintolan ruuhkahuiput. Jos haluat siis tulla syömään ilman hoppua saavu ennen kahtatoista - da-a. Klo 12:30 0n kuulemma kovin ruuhka. Loogista eikö totta? Mitäköhän tapahtuisi, jos tilaisi tarjoilijata pitkän ja kostean lounaan?

Svensson ja Lampinen

Entä jos tilli on ruotsiksi dill ja sipuli olisi sibyyl? Vietimme viime viikonlopun risteillen työporukan kanssa Tukholmaan. Rakkaan naapurikansamme kieli väritti reissumme kulkua ja tarjosi jatkuvasti uusia käänteitä. Jaan tässä nyt niistä muutaman, jotka jäävät elämään pitkäksi aikaa annettujen lempinimien muodossa.

Reissuseurassamme mukana olivat Vilma ja Roope, joiden lanseeraamana sipuli oli saanut Ruotsissa aivan uuden nimen. Vilma oli uskotellut Roopelle, että sipuli on ruotsiksi sibyyl ja Roope oli elänyt tässä uskossa pitkän aikaa. Hän oli jopa joutunut väittelyyn, jossa oli puollustanut sibyylin oikeutettua olemaassaoloa. Onhan tämä tietysti ihan loogista jos valkosipuli on ruotsiksi vitlök ja ruohosipuli gräslök, niin sipulin täytyy olla sitten sibyyl. Roopen ruotsinkielen taito ei ole ihan ällän luokkaa, joten tästä eteenpäin hän nauttikoon kansainvälisestä lempinimestään Ridge Svennssonista. Ridge Svensson oli kuitenkin trendikkään tukholmalaismyyjättären mielestä niin kuuma pakkaus, että hän sai treffipyynnön puhelinnumerotiedustelun muodossa. Tämä osoittaa sen, että helsinkiläinen ei aina olekaan moskovalainen Tukholmassa.

Toinen hauska insidentti oli suomenruotsalainen työkaverimme Mathias, joka puhui meistä eniten englantia Tukholmassa ollessamme. Onhan se tietysti hieman kummaa, että hän ei pärjännyt naapurimaassa omalla äidinkielellään. Niinpä me ristimme hänet leikkisästi Lampisen Masaksi - supisuomalaiseksi makkaaraa ja olutta rakastavaksi mieheksi, joka ei puhu sanaakaan ruotsia. Hän kärsiköön lempinimestään vielä useamman kuukauden ajan.. Lampisen Masa ei kyllä saanut Tukholmassa treffipyyntöä, ehkä juuri hän oli liian suomalainen ruotsalaisnaisten makuun.